Näin klipit saavat metatiedot jo kentällä ennen kuin kortti vaihtuu

Merkinnät tehdään samana päivänä

Opetan metatietoja niin, että ensimmäinen merkintä tehdään heti kuvauspäivänä, ei viikkoa myöhemmin. Syksyn pimeät iltapäivät ovat hyvä esimerkki: kuvaus alkaa vielä valoisaan aikaan, mutta tuonti tehdään usein jo hämärässä, väsyneenä ja kiireessä. Silloin muisti on tuoreimmillaan, ja yksi lause paikasta, aiheesta ja kuvaajasta säästää myöhemmin tunnin etsimistä.

Käytännössä sovimme tiimin kanssa, että jokainen tuontikerta alkaa samalla kolmen tiedon kirjauksella: päivämäärä, paikka ja tekijä. Nämä eivät vaadi erikoisohjelmaa. Riittää, että ne tallentuvat joko tiedoston ominaisuuksiin tai projektin mukana kulkevaan tekstitiedostoon. Tärkeintä on, että kaikki kirjaavat ne samassa muodossa.

Kun tiedot kirjataan heti, ne pysyvät mukana myös silloin, kun materiaali siirtyy toiselle koneelle tai toiselle ihmiselle. Opiskelijat huomaavat tämän nopeasti harjoituksissa: samasta kansiosta etsitään sama klippi kahdella tavalla, kirjattuna ja kirjaamatta, ja ero näkyy sekunneissa.

• Päivämäärä muodossa vuosi-kuukausi-päivä
• Paikka yhdellä sovitulla nimellä
• Tekijän nimi tai lyhenne joka kerta samoin

Kuka kirjaa ja milloin

Pienessä tiimissä roolit menevät helposti sekaisin, ja siksi nimeän kirjaajan ennen kuvausta. Usein kuvaaja täyttää perustiedot kortin tuonnin yhteydessä, ja toimittaja lisää aiheen ja haastateltavien nimet sitten, kun hän pääsee koneen ääreen. Jos vastuuta ei ole sovittu, kumpikin olettaa toisen hoitaneen asian.

Opetuksessa käytän yksinkertaista jakoa. Kenttätyössä tehdään karkea merkintä: mitä tämä kortti sisältää ja missä se on kuvattu. Toimituksessa täydennetään yksityiskohdat, kuten henkilöiden nimet ja klipin käyttökelpoisuus. Näin kenttätyö ei hidastu, mutta lopputulos on silti riittävän tarkka leikkaajalle.

Jarin ohjaamissa harjoituksissa tämä kokeillaan oikeasti. Tiimi jaetaan kahteen, toinen kirjaa huolellisesti ja toinen ei lainkaan. Seuraavana aamuna leikkaaja yrittää koota juttua kummastakin kansiosta. Kukaan ei tarvitse selitystä sen jälkeen, miksi kirjaajan nimi kannattaa sopia etukäteen.

Työkalut ovat tarkoituksella vaatimattomia

Moni odottaa, että metatietojen hallinta vaatii kalliin ohjelman. Kurssilla lähdemme liikkeelle siitä, mitä tiimillä jo on: leikkausohjelman omat merkintäkentät, tiedoston kommentti- ja avainsanakentät sekä taulukko, johon tuontikerrat kirjataan. Uusi työkalu otetaan käyttöön vasta, kun nykyinen osoittautuu riittämättömäksi.

Syy on käytännöllinen. Työkalu, jota käytetään kerran viikossa, unohtuu, mutta työkalu, jonka kenttä on jo auki leikkausohjelmassa, tulee täytettyä. Sannan kokemus alueellisesta uutistuotannosta tukee tätä: parhaiten toimivat merkinnät olivat ne, jotka tehtiin samassa ikkunassa, jossa klippiä katsottiin.

Autamme opiskelijoita valitsemaan kentät harkiten. Liian monta pakollista kenttää johtaa siihen, että ne täytetään summittaisesti tai jätetään kokonaan täyttämättä. Aloitamme viidestä kentästä ja lisäämme vain, jos tiimi oikeasti kaipaa jotain, mitä sillä hetkellä ei voi kirjata.

• Tiedoston omat avainsana- ja kommenttikentät
• Leikkausohjelman klippimerkinnät
• Yksi yhteinen tuontilokitaulukko

Esimerkki yhdestä kuvauspäivästä

Kuvitellaan kolmen hengen tiimi, joka kuvaa syksyistä reportaasia satamasta. Kuvaaja tuo kaksi korttia koneelle, nimeää kansion päivämäärällä ja paikalla ja lisää tuontilokiin rivin: kortti yksi, aamu, laiturin haastattelut, kuvaaja. Tähän menee alle minuutti, koska kentät ovat valmiina.

Toimittaja avaa materiaalin illalla ja lisää klippeihin haastateltavien nimet sekä merkinnän parhaista otoista. Hän ei kirjoita pitkiä selostuksia, vaan lyhyitä avainsanoja, joita voi hakea myöhemmin. Kun leikkaaja saa kansion aamulla, hän näkee ensimmäisenä, mitkä klipit on jo merkitty käyttökelpoisiksi.

Tällainen päivä ei ole poikkeuksellinen, vaan juuri sitä, mitä harjoittelemme. Pointti ei ole täydellinen kirjanpito vaan se, että jokainen tekee oman pienen osansa samana päivänä. Kun osat kasautuvat, kansio on käyttövalmis ilman erillistä siivousvaihetta, joka muuten jäisi tekemättä.

Yleisimmät sudenkuopat

Tavallisin virhe on merkitä materiaali vasta, kun leikkaaja kysyy, mikä klippi on mikä. Silloin kuvaaja yrittää muistaa viikon takaisia otoksia, ja tulos on arvailua. Toinen yleinen virhe on, että jokainen keksii omat sanansa samalle paikalle, jolloin haku ei löydä puoliakaan klipeistä.

Kolmas ongelma on liiallinen tarkkuus. Jos merkintä vie viisi minuuttia klippiä kohden, se jää tekemättä kiireisenä päivänä. Parempi on lyhyt merkintä kaikista klipeistä kuin yksityiskohtainen muutamasta. Neuvon aina ottamaan ensin käyttöön sellaisen käytännön, jonka väsynytkin kuvaaja jaksaa noudattaa.

Neljäs sudenkuoppa liittyy siirtoon: metatiedot katoavat, jos tiedosto muunnetaan tai kopioidaan väärällä tavalla. Siksi kokeilemme kurssilla aina, säilyvätkö merkinnät siirron jälkeen. Se on kymmenen minuutin testi, joka kannattaa tehdä ennen ensimmäistä oikeaa projektia eikä sen jälkeen.

• Merkinnät jäävät viikon päähän
• Jokaisella omat sanat samalle paikalle
• Liian raskas kirjaus, joka jää tekemättä

Hyvät metatiedot syntyvät pienistä, toistuvista teoista eivätkä isosta siivousprojektista. Sovi kirjaajan rooli, valitse vähän kenttiä ja tee merkinnät samana päivänä, jolloin ne vielä muistat. Kun tiimillä on sama sanasto ja yksi paikka kirjauksille, leikkaaja löytää klipin minuuteissa. Kokeile ensi kuvauspäivänä pelkkiä kolmea perustietoa ja katso, miten haku muuttuu.